Taas kesti jonkin aikaa tässä osassa... No mutta kuitenkin. Tää osa on vähän aloitusta sille mitä on vielä luvassa, joten olkaahan kärsivällisiä. Oon pelissä vaan niin paljon edellä etten malttaisi kyllä ite odottaa :D Mutta kyllä se tästä kun jaksaisin vain ahkerasti päivitellä. Tässä on välissä vain muutama tälläinen alkujuttu tälle tulevalle tarinalle.
****
Snowie oli Idalle erityinen lapsi, koska tyttö muistutti häntä Skyn kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. Vaikka Snowie muistutti paljon tavallista ihmistä, oli tytössä myös Skyn piirteitä.
Puntti oli saanut töitä Sinilähteen lehden toimituksesta. Ensimmäinen työpäivä oli jännittävä, mutta Puntti oli samalla myös todella innoissaan.
”Juu kyllä! Ida synnytti viimeviikolla.... Oi kyllä tyttö on tosi suloinen. Nooo kyllä hän muistuttaa hieman Winteriä, mutta on kuitenkin tavallisemman näköinen. Joo tietenkin”, Linnea puheli puhelimeen huomaatatta, että Winter kuuli miltei koko keskustelun.
”Isä... Kuulin kun mummi sanoi että Snowie on paljon tavallisempi kuin minä. En oikein ymmärrä... Olenko minä jotenkin erikoinen?” Winter kysyi Puntilta.
”Voi lapsi rakas, ei mummi sitä tarkoittanut. Hän vain taisi sanoa niin vahingossa. Olette molemmat tytöt tosi erityisiä lapsia, molemmat yhtä tärkeitä ja erityisiä”, Puntti selitti Winterille.
Jihuuu taas uranhuipulla! Ida siis pääsi uranhuipulle, yksi platinahauta tulevaisuudessa lisää ;)
Winter oli piristynyt isänsä sanoista ja huomannut olevansa todellakin erityinen. Biologian kokeesta hän sai täyden kympin kun muut eivät olleet saanut kummoisempia numeroita.
”Äiti äiti tule katsomaan!!”
Ida oli kuitenkin Snowien syntymän jälkeen ollut todella väsynyt ja nukkui päivisin aika paljon. Töihin paluu mahtoi myös vaikuttaa siihen aika paljon.
Vihdoin koitti Snowien syntymäpäivä ja koko perhe juhlikin sitä riemuissaan. Snowiesta kasvoi tosi nätti tyttö siskonsa tavoin, ja niinkuin lääkäri olikin epäillyt tytön kasvoja kehystivät platinanvalkeat hiukset.
Idan väsymys oli jatkunut todella pitkään ja syy siihen selvisi yhtenä iltana kun hän huomasi odottavansa lasta. Lapsi olisi hänen ja Puntin ensimmäinen yhteinen lapsi.
Siskonsa tavoin Snowie ei saanut öisin unta. Tyttö ei ollut kuitenkaan yhtä rauhallinen kuin Winter taaperoikäisenä. Jos Snowie ei nukkunut, kukaan muukaan ei saanut nukkua.
”Oliskohan se äitin ja isin uusi vauva enemmän mun näköinen, mua vähän haittaa koulussa kun kaikki katsoo mua kummallisesti”, Winter pohti aamupalapöydässä.
”Kaikki ihmiset ovat ainutlaatuisia, joten uskon että tuleva vauva on ihan omannäköisensä. Ei sun tarvi välittää niistä muista, löydät kyllä sellaisia kavereita jotka pitää susta juuri tuollaisena”, Linnea ohjeista tyttöä.
Raskauden keskivaiheilla Ida alkoi voida pahoin ja tuntea pahaa kipua vatsassaan. Lääkärissä käynnin jälkeen Ida alkoi voida jo paremmin, mutta hänet määrättiin sänkypotilaaksi melkein koko loppuraskaudeksi.
”Hei mummin rakas, mummi ja vaari hoitaa sua nyt päivisin kun äitin täytyy saada levätä, että uudella vauvalla on kaikki hyvin”, Linnea puheli Snowielle. Snowie katsoi Linnea kuin olisi ymmärtänyt joka sanan mummin puheesta.
”Mites meidän mamma täällä jakselee?”
”Ai sä tulitkin jo töistä, no pikkusen tylsää ollut kun täytyy koko päivän makoilla täällä neljän seinän sisällä.”
”No onneksi tulin sua piristämään. Mites isin pikkuinen jakselee?” Puntti sanoi iloisesti ja puheli tulevalle vauvalle.
”Ihanaa kun sä jaksat olla aina noin positiivinen. Heti paljon pirteämpi olo”, Ida sanoi ja otti Puntin syleilyynsä.
Linnean mielestä oli ihanaa hoitaa omaa lastenlasta. Olihan Winterinkin hoitaminen mukavaa, mutta Winter ei vain oikeasti ollut heille mitään sukua. Snowie oli nopea oppimaan uusia taitoja. Kesä kuitenkin piti Winterin kiireisenä, eikä tyttö huomannu ettei kukaan kiinnittänyt häneen enää niin kovasti huomiota.
”Minulla on ollut niin ikävä sinua. Nyt äiti voi paremmin ja voi olla sinun kanssa joka päivä taas”, Ida leperteli Snowielle. Snowie oli todella innoissaan äitinsä seurasta.
Öisin kun kaikki muut nukkuivat Winter hiipi salaa ulos. Tyttö rakastaa öistä tähtitaivasta.
”Onneksi Ida voi nyt paremmin, voidaan ottaa rennosti nyt loppuraskaus. Snowiekin on iloinen, että voi viettää taas aikaa äitinsä kanssa”, Kari sanoi. Kari ja Linnea pääsivät taas viettämään leppoisia eläkepäiviä shakkilaudan ääressä.
Tää on taas vähä tällänen turha kuva, mutta kattokaa nyt kun Snowie on niin söpö ^^.
Tämä kans ehkä vähän turha mutta sain oikeesti kerranki otettua kuvan oikeaan aikaan :)
Mitä lähemmäs mentiin vauvan syntymää, sitä enemmän Winter ja Snowie viettivät aikaa yhdessä.
”Voi kumpa sä pian kasvaisit isommaksi niin että voitais leikkiä yhdessä.”
Kaikessa muussa kiireessä mikäs muukaan kun laskut jäivät aina viimetippaan. Onneksi ne ehdittiin kuitenkin maksaa ennen ulosottomiehen tuloa.
Sitten tulikin vähän huonompia uutisia. Puntti oli ollut niin innoissaan omasta lapsesta ettei ollut ilmeisesti hoitanut töitään kunnolla, niimpä hänet potkaistiinkin lehden toimituksesta pihalle.
Raskaus alkoi olla ihan viimeisimmillään. Sänkyyn oli liian vaikea mennä niin ison vatsan kanssa joten Ida tykkäsi ottaa päiväunia ruokailutilan sohvalla.
Snowiella oli paljon erityisiä kykyjä kuten Winterilläkin. Pikkutyttö oli todella lahjakas musiikissa.
”Nyt tyttöseni sinun on pakko oppia käymään potalla yksin, vauva syntyy pian ja isosiskon pitää osata opettaa pienempiä”, Kari opetti Snowieta potalle.
Synnytys alkoikin ihan ajallaan. Koska Ida oli synnyttänyt jo kerran ennemmin kipu ei tullut yllätyksenä vaikka se tuntuikin kauhealta.
Ida ja Puntti saivat poikavauvan, joka sai nimekseen Lucas. Lucas peri ihonvärinsä Puntilta, mutta hiustenväri tuli Idalta.
Winterin mielestä hovimestarin olisi kuulunut myös haravoida syksyllä tippuneet lehdet, mutta toisaalta siinähän olisi tekemistä koko yöksi koska hän ei kuitenkaan olisi menossa nukkumaan.
”Hei kultaseni, ajattelin että nyt kun meillä on oma perhe ja kaikkea...” Puntti polvistui Idan eteen. Ida tiesi mitä tulisi tapahtumaan, mutta näytti kuitenkin hämmästyneeltä ja iloiselta yhtäaikaa.
”Joten ajattelin että nyt olisi hyvä aika, rakastan sinua eniten tässä maailmassa enkä voisi kuvitella elämää ilman sinua. Tulisitko vaimokseni?”
”Voi Puntti! Teet minusta niin onnellisen, tietenkin tulen!”
Eipä aikaakaan kun koitti Snowien aika kasvaa lapseksi, eniten tätä tapahtumaa oli odottanut Winter tietysti. Snowiesta kasvoi ehkä tähän mennessä kaunein lapsi, muistuttaa kyllä aika paljon Skyta.
Ida ja Puntti alkoivat haaveilla myös toisesta yhteisestä lapsesta. Tällä hetkellä elämä ei olisi paremmin voinut mennä.
Aina vain Chery jaksaa kummitella Lassiloilla. Pääsisit jo yli hei! Tää on jo neljäs sukupolvi kuitenkin! :D
Tytöt viihtyivät todella hyvin yhdessä. Kyllähän heissä jotain samaa näköä kuitenkin on vaikka onkin eri äiti!
Tytöt olivat innoissaan myös uudesta pikkuveljestä. Winter toisinaan kuitenkin ihmetteli miksi Lucas oli niin erinäköinen kuin tytöt itse.
Seuraavana viikonloppuna vietettiinkin Winterin ja Lucaksen yhteisiä syntymäpäiviä.
Winter säilyi aika samannäköisenä kuin lapsenakin. Lucaksesta kasvoi oikein reipas ja komea poika.
Winter ihmetteli toisinaan miksei saanut Lucaksen kanssa samanlaista yhteyttä kuin Snowien kanssa. Snowien kanssa hänellä oli hyvin syvä sisarusten välinen yhteys. Lucaksen kanssa Winterillä oli myös yhteys, mutta se tuntui erilaiselta ja ehkä vielä syvemmältä.
Yhteys ei kuitenkaan tuntunut olevan sisarusten välinen vaan jokin aivan toinen. Winter ei ymmärtänyt sitä sillä olivathan he kuitenkin sisko ja veli.
Snowien lahjakkuus pääsi edelleen loistamaan. Vaikka koulu ei ollut edes käynnistynyt vielä kunnolla Snowie oppi lukemaan kuin itsestään. Tyttö viettikin pimeät illat kiinnostavien kirjojen parissa.
”Snow mä kerron tän sulle ihan luottamuksella sitten, musta vaan tuntuu siltä kuin Lucas ei olisi meidän veli. En tajuu. En tunne sellasta yhteyttä kun sun kanssa.”
”Hei mitä sä oikein höpiset. Tottakai se on, mä ainakin tunnen sen kanssa samanlaisen yhteyden kun sunkin kanssa.”
”Niin mutta jos vika onkin vaan minussa. Mitä jos isä ja äiti ei oo kertonut ihan kaikkea. Eihän Lucas edes oo meidän kans samannäköinen.”
”Hei hei hei.... Nyt Winter lopetat tommoset. Mä tiedän kyllä mitä tunnen ja se on just sisarusten välistä. Äiti ja isä on meidän äiti ja isä ja kyllä ne olis kertonut jos olis jotain.”
”No kai sä oot ihan oikeessa. Musta vaan tuntuu että mulla ja Lucaksella on erityinen side.. tai siis ymmärrät varmaan. Ihan ku meidät ois tarkotettu toisillemme.”
”Hei kulta mun pitäs varmaan kertoa sulle jotain.”
”Ida-rakas... sä näytät ihan siltä kuin... Mä taidan tietää mistä sä haluat puhua”, Puntti sanoi vilkaisten Idan kasvanutta vatsakumpua.
”Hmh taisitkin tajuta sen ihan itse”, Ida sanoi ja tarttui Punttia kädestä. ”Se on totta, saamme toisen lapsen”, Ida sanoi miltei kuiskaten.
”Voi rakas, en tiedä mitä sanoisin. Olen todella iloinen! Mutta myös huolissani, tiedäthän tai oikeastaan peloissani itseni ja myös lasteni takia.”
”Nyt rakas hymyä, vaikka oletkin sairas jatkamme elämäämme normaalisti. Kaikki tulee kuntoon, näet lastesi kasvavan. Vanhenemme yhdessä ja saamme joskus lastenlapsia. Usko minua.”
Pieni hymy nousi Puntin kasvoille.
”Osaat sitten aina valita oikeat sanat, siksi rakastanki sinua niin älyttömästi”, Puntti sanoi hymyillen ja otti Idan syleilyynsä.
”Hei pikkukaveri, isäsi on nyt niin iloinen. Mikään ei saa tätä onnellisuutta pois minusta”, Puntti puheli onnellisena pojalleen.
Puntti tiesi tasan tarkkaan että tällä tarinalla voisi olla sekä onnellinen, että todella surullinen ja traaginen loppu. Hän myös tiesi ettei se paranisi murehtimalla. Täytyi vain toivoa.
Tällä hetkellä Puntti oli onnellisempi kuin koskaan. Se ei siltikään estänyt häntä miettimästä tulevaisuutta.
Niinkuin Winter oli, oli myös Snowie yön lapsi. Muiden mennessä nukkumaan sisarukset hiipivät ulos leikkimään.
Tänä yönä ei kuitenkaan tähtiä näkynyt, mutta leikkikenttä vei tyttöjen huomion muualle.
Lucas oli aivan toisenlainen lapsi. Poika nukkui yöt normaalisti ja päivät hän oli hereillä. Sisaruksilla oli vähemmän aikaa vietettävänä yhdessä, mutta sen ajan he käyttivät kuitenkin hyväkseen.
”Kultaseni, lupaathan että huolehdit lapsistamme. Lupaathan kertoa heille minusta ja siitä kuinka paljon heitä rakastan. Jos tässä käy huonosti, se on ainoa toiveeni tällä hetkellä”, Puntti kuiskasi hiljaa yhtenä iltana. Ida laski kätensä hitaasti Puntin päälle katsoen samalla poispäin.
”Ei nyt puhuttaisi siitä”, Ida sanoi ääni väristen.
”Kultaseni, en halunnut pilata tätä hetkeä minusta vain tuntui oikealta sanoa se. En myöskään halua että olet surullinen tai jäät kaipaamaan minua loppuelämäksesi”, Puntti jatkoi.
”Tiedän kyllä ja lupaan, mutta saamme ensiviikolla tietää miten tästä edetään joten siksi en haluaisi että maalaisimme vielä piruja seinille”, Ida vastasi yhtä hiljaisena.
Lopun iltaa rakastavaiset + tuleva vauva jäivät viettämään aikaa yön pimeyteen. Lähekkäin. Rakastuneina. Yhdessä.
****
Kommentit