En oo nyt pitkään aikaan ehtinyt kirjotella tänne, vaikka kuvia ja osia on vaikka kuinka valmiina. Nyt päätin sit ottaa itteäni niskasta kiinni. Toivottavasti tämä osa ei vaikuta kauhean hätäiseltä, kun tää on vain tällänen väliosa :D
Anteeks jos teksti on katkonaista kun oon tätä niin monta kertaa kirjottanu ja sit jättäny kesken, mut toivottavasti ymmärrätte pointin! :)
* * * *
Lassiloiden mökki sijaitsi ihan Sinilähteen laitamilla. Sisarukset olivat kutsuneet muutamia kavereitaan sinne. Tosin Kari-paappa oli mukana, mutta hän viihtyi mökin pihalla pienessä ulkorakennuksessa melkein koko reissun.
Petteri oli Siirin isoveli ja oli tullut mökille vahtimaan ”pienempiä”. ”Hei Winter, ootsä varma et osaat kalastaa?” Petteri huikkasi pienen lammen toiselle puolelle.
”Hei älä nyt viitsi, jos en osaa niin kai sä opetat mua? Meillähän on koko viikonloppu aikaa”, Winter huikkasi takaisin ja heitti ongen lampeen.
Heitto jäikin aika lyhyeksi ja pian Winter huomasi istuvansa maassa onki vieressään. Petteri naureskeli lammen toisella puolella. ”Voi tytsy, sulla on vielä paljon opittavaa” Petteri huikkasi ja iski silmää. Lucas oli katsellut tämän kaksikon touhua ikkunasta ja tulikin mustasukkaisena paikan päälle. Hän ei kuitenkaan voinut sanoa mitään, sillä eihän kukaan tiennyt heidän suhteestaan.
”Hei mites Juulia hommaskohan Petteri meille ne juomat?” ”Kyllä sen autossa aika paljon juomista oli, koska korkataan ekat?” Juulia naureskeli. ”No mun mielestä voitas tänään vähä rentoutua ja pitää pienet bileet tän mökkeilyn kunniaksi”, Snowie vastasi mietteliäänä takaisin.
”Hei Winnie toihan alkaa jo sujua, saat yksityisopetusta sitten myöhemmin! Kattokaas mitä tänään syödään”, Petteri huuteli innossaan.
Lucas puolestaan näytti aika kypsältä jo tähän tilanteeseen. ”Hei oikeesti, ei sun tarvii seurata mua joka paikkaan. Toi sun olemushan oikein huokuu positiivisuutta”, Winter puuskahti Lucakselle.
”No kai mä saan olla nyrpeä jos tollanen säälittävä keskenkasvunen jätkä flirttailee sulle kokoajan? Miksi sen piti tulla edes mukaan? Eikö sillä oo omanikästä seuraa ollenkaan?” Winterin päässä kiehui ja hän kääntyikin Lucaksesta poispäin ja päätti olla huomioimatta koko tyyppiä.
Snowie sen sijaan oli iskenyt silmänsä Kaapoon. ”Mitäs oot mieltä jos juotais tänään vähä?” Snowie kysyi Kaapolta. ”Ootkohan sä ikinä juonut mitään, sammut heti” Kaapo naurahti.
”Hei!! Mä juon sut penkin alle mennen tullen, katotaan vaikka illalla” Snowie vastasi ja yritti tehdä selvästi vaikutuksen, mutta Kaapoa ei näyttänyt oikein kiinnostavan.
”Täällähän sä oot, tiedätkö yhtään mikä Lucasta vaivaa? Se ite ehdotti tätä reissua ja nyt se vaikuttaa siltä et vois lähtee kotiin?” Snowie kysyi Winteriltä ihmeissään.
”Ehkäpä Siiri ei oo vaan lämmennyt sille”, Winter naureskeli itsekseen. ”Totta muuten! Voitas pelata sit pullonpyöritystä ja laittaa niille joku tehtävä”, Snowie hihitteli huvittuneena.
”Eiköhän se siitä jossain vaiheessa selviä”, Winter hymähteli itsekseen. ”Tää ruoka ois ihan just valmista, käyt sä pyytämäs muut syömään?”
”Mitä helkkaria sä oikein kuvittelet pelleilemäs Winterin kans?” ”Öö ja mitähän se penska sulle kuuluu. Winter on sun siskos ja jos mä haluun niin mä voin iskee sen ja sähän et siihen voi mitään sanoa”, Petteri naurahti aika ilkikurisesti.
”Hei oikeesti jos sä kosketki Win... Siis mun siskoon, niin saat kyllä katua sitä ja syvästi”, Lucas yritti olla oikein uhkaileva ja puolustaa muka siskoaan.
”No hei kaunokainen, pääsithän säkin pöytään”, Petteri lirkutteli Winterille. Winter vaikutti vähän vaivaantuneelta saamastaan huomiosta kaikkien edessä, mutta hän kuitenkin hymyili Petterille niin nätisti takaisin kuin vain osasi.
Lucas lopetti lauseensa samantien kesken ja katsahti vihaisesti sivusilmällä Petterin suuntaan. ”Hei Lucas olitko sä myös siellä kalastamassa vai et? Lucas.... Mitä hittoa onks tosta tullut kuuro kun eise kuule ollenkaan”, Snowie ihmetteli ääneen.
”Hei Lucas Snowie puhuu sulle etkä sä muka edes huomaa”, Siiri naurahti niin että ruoka melkein lensi suusta. ”Ai häh... Sori hei en mä kuullut yhtää”, Lucas sanoi vaimeana.
Winter tiesi mikä Lucasta vaivasi, muttei halunnut sanoa mitään. Tyttö oli tullut vähän katumapäälle ja ajatteli vain sitä mitä muut ihmiset hänestä ajattelisivat. Säätää nyt jotain oman veljen kanssa.
”Hei onko sulla ja Winniellä jotain riitaa? Vai mitä ihmettä. Vaikutatte tosi kireiltä... Ja ootko huomannu miten Petteri yrittää iskeä Winnietä”, lopuksi Snowie naurahti ja katsahti veljeensä. Snowie kuitenkin sai vastaukseksi vai tuiman tuijotuksen.
”Mikä ihme sua oikein vaivaa”, Snowie tivasi saamatta vastausta. ”Jaaha oot tollasella tuulella, ei sitten puhuta. Mihinkäköhän se pariskunta muuten meni?”
Winter oli päättänyt ettei hänen ja Lucaksen suhteesta voisi tulla mitään. Eihän tuollainen suhde ole aito. Niimpä hän yritti kaikintavoin pitää mielensä jossain muualla.
”Hei saanks mä tulla sun kans pelaamaan?”
”Ai moi”, Petteri vastasi ja iski silmää Winterille. ”Enpä tiedä, osaatko pelata?”
”No mut jos en osaa niin voithan sä opettaa mua...”
”Nojoo mut mitähän sun veljes siihen sanoo?”
”Ää älä välitä siitä. Siiri ei vissiin lämpene sille tai en mä tiedä mitä se kiukuttelee. Haluutsä nyt opettaa mua vai et?”
* * * *
* * * *
”Usko nyt ei mua mikään vaivaa. Oon vain jotenkin väsynyt, tänne oli niin pitkä matka kotoa. Ja ehkä se on sitäkin kun koulut on nyt loppu ja alkoo loma, niin jotenkin oon väsynyt. Onneksi on tämä loma etten aiva pala loppuun”, Lucas naurahti hermostuneesti. Siiri katsahti poikaa epäuskoisena ja nousi tuolilta. Lucakselle tuli myös joku tarve nousta seisomaan, ihan kuin hän olisi halunnut paeta koko tilannetta.
Nyt he seisoivat ihan lähekkäin. Pitkän päivän jälkeen Lucas tunsi läheisyyden tulevan tarpeeseen. Tunteet heittelehtivät kuitenkin rajusti ja Lucas tunsi pettävänsä itseään.
”Hei en mä halunnut pelästyttää sua”, Siiri sanoi kainosti. ”Ajattelin vaan et jos sä haluut läheisyyttä tai jotain... Olin ehkä väärässä, anteeksi.
”Eiku... Anteeksi munhan pitäis pyytää. Mä vaan jotenki pelästyin.”
”Eise mitää. Mä vaan luulin että sä oot kiinnostunu musta, mutta ei unohda koko juttu.”
Lucas tarttui Siiriä kädestä tällä kertaa ihan omasta tahdostaan.
”Mitä jos ei ajatella mitään ja ollaan tässä vaan. Mä ehkä vaan kaipaan tätä.”
”Ai anteeks. Mä en tiennyt et joku olis ollut täällä”, Petteri sanoi vihjaillen eikä saanut silmiään irti alastomasta tytöstä.
”No mitä sä siinä vielä seisot, anna mulle pyyhe!” Winter sanoi hieman hätääntyneenä ja nousi ammeesta.
”Anteeks oikeesti, mä vaan jotenkin ääh... Tässä”, Petteri sanoi tuijottaen yhtä Winteriä ja ojensi tytölle pyyhkeen samalla.
Petteri käänsi selkänsä siksi aikaa, että Winter sai puettuaan ylleen. Kyllähän hän tiesi tytön olleen kylvyssä, eikä voinut vain vastustaa kiusausta.
”No eise mitään, eihän vahingoille mitään voi. Ajattelin että voitais olla ihan hiljaa tästä. Tiedäthän Lucas on ollut aika hermona, niin jos tää olis meidän yhteinen salaisuus?” Winter puheli jo ystävällisemmällä sävyllä.
”Joo siis tottakai, se sopii mulle kyllä.”
”Eihän tässä nyt mitään sen erikoisempaa, satuit vaan tulemaan tänne samaan aikaan. Oishan mun pitänyt tajuta laittaa ovi lukkoon”, Winter naurahti. ”Tulee vain turhaa riitaa jos me tästä puhutaan jotain”. Oikeasti Winteriä haittasi koko tilanne, hän ei halunnut olla Lucakselle kuitenkaan niin ilkeä.
Ilta saapui ja Kari lähti omaan tilaansa, jotta nuoret saisivat olla rauhassa.
”Hei mites, juomat olis nyt tuola valmiina. Mitä jos juodaan ja hengaillaan hetken aikaa ja pelataan sitten vaikka pullonpyöritystä?”
* * * *
* * * *
”Noniin mähän tätä peliä ehdotin, niin mä voin pyörittää ekana”, Snowie hihkaisi ja pyöräytti ringin keskellä olevaa pulloa tai oikeastaan tyhjää mukia. Mukin suu pysähtyi viimein ja osoitti Winteriä.
”Noniin sisko-kulta, totuus vai tehtävä?”
”Jos valitten totuuden niin te kysytte kuitenki jotakin henkilökohtaista mitä en halua paljastaa, joten valitten tehtävän.”
”Okei, no kukas tehtävän päättää?” Kaapo kysyi ja katseli ympärilleen.
”No hei mähän alotin, joten eikö oo reilua et mä päätän. Et oo ikinä ollu kännissä, joten hörppää hanasta oikein kunnolla. Uskallatkohan”, Snowie naurahti.
”Hhh... Tehtävä on tehtävä”, Winter mutisi ja lähti kohti juomahanaa. ”Vitsit, en oo kyllä oikestaan ikinä juonu kauheesti, saa nähä miten tässä käy.”
Muu nuoriso seurasi kiinnostuinein katsein perässä, Winter rohkaisi itseään ja suoritti tehtävän kunnialla loppuun. Olohuoneesta kuului valtavat hurraa huudot.
”Noniin Kaapo totuus vai tehtävä!” Siiri hihkaisi.
”No mä otan kyllä kans tehtävän, mikää ei voi olla mulle vaikeeta”, Kaapo sanoi. Kaapo oli porukan kovis, tai ainakin yritti olla.
”Mä en kyllä yhtää tiedä mikä olis hyvä”, Winter mietti ääneen. ”Oiko kellää muulla ehdotuksia?”
”Hei mä tiedän!” Siiri sanoi. ”Pussaa jotain hyvännäköstä täälä, tai sitä kuka on mielestäs kaunein tästä porukasta.”
”Mä niin arvasin et saan tälläsen typerän tehtävän”, Kaapo tuhahti ja katseli ympärilleen etsien sopivaa ehdokasta.
”No en mä tiedä onko teistä kukaan kyllin hyvä, mut joku pitää kuitenkin valita niin otan sit vaikka ton Snowien.”
”Otat... Enköhän mä oo kaikista parhain täältä kuitenkin”, Snowie sanoi hieman ärtyneenä.
* * * *
* * * *
Peli jatkui yömyöhäälle ja mökkeilijät alkoivat olla jo aika humaltuineita pelin seurauksena. Suudelmia jaettiin vähän kaikkien kesken. Lopulta Lucas sai tarpeekseen.
”Mä en ainakaan enää jaksa pelata tätä tyhmää peliä”, Lucas sanoi ja nousi hakemaan lisää juotavaa itselleen.
Winter alkoi olla myös jo aika humalassa ja seurasikin Lucasta keittiöön. Hänen olisi tehnyt mieli pyytää pojalta anteeksi typerää käytöstään, mutta tulikin siihen tulokseen että parempi olla hiljaa.
Muukin väki alkoi olla aika tokkuraisessa kunnossa ja yhdessä tuumin päätettiinkin lopettaa ilta vielä kun kaikki olivat jotenkin tolpillaan. Winteristä tuntui tylsältä kaikkien häpyessä, nyt hän väkisinkin kohtaisi Lucasin jossain kun he olivat ainoat hereillä olevat.
"Vieläkö sä meinaat juoda? Eiköhän sulle nyt jo riittäisi tältä illalta?"
"Mitä hemmettiä sä mun juomisia seuraat... Muutenkaan mikä sä oot mua koko ajan määräilemään?" Winter tiuskaisi ja tuskin pysyi pystyssä.
"Hei nyt se kuppi pois, anna mä vien sut nukkumaan", Lucas luovutti ja yritti vain saada siskonsa unten maille.
"Muualla ei oo tilaa niin joudut nyt nukkumaan mun kanssa, mutta en usko et se haittaa. Sä sammut heti kun saat pään tyynyyn. Tuu mä petaan tän puolen sulle."
Winter vain nyökkäsi vastaukseksi. Päässä pyöri ja silmäluomet tuntuivat raskaalta. Laskuhumalakin oli tuloillaan kun päätä särki.
Lucas istui sängyn päähän ja painoi kädet kasvoihinsa. Päivä oli ollut niin raskas. Miksi hän antoi itsensä tuntea näin? Miksi Winter käyttäytyi niinkuin oli käyttäytynyt. Eikö tyttö tajunnut että Lucasiin sattui... Ja pahoin. Yhtäkkiä Lucas tunsi kädet ympärillään.
"Hei Winter mitä sä nyt?"
"Shhh... Anna anteeks et oon ollut niin typerä sulle. Mä välitän susta oikeesti tosi paljon, mut ajattelen liikaa sitä mitä muut sanois", Winter vuodatti ja rutisti Lucasta yhä tiukemmin.
Lucas kierähti Winterin päälle ja katsoi tyttöä silmiin.
"Ootsä nyt ihan varma sun tunteistas? Koska mä en enää kestä jos oot jonku toisen kans... Välitän susta niin paljon."
Winter vain nyökkäsi ja suuteli poikaa.
****
****
Aamu valkeni hiljaisissa tunnelmissa eilisiltaisten juhlien jälkeen. Kari oli huomannut ettei sisällä tapahtunut liikettä vaikka oli jo melkein keskipäivä, silti hän ei halunnut mennä häiritsemään nuoria.
Yksi toisensa jälkeen alkoi heräillä. Talo oli kuin pommin jäljiltä. Tyhjiä tölkkejä ja mukeja lojui joka paikassa. Kukaan ei ollut kovin innostunut siivoamaan, ainakaan vielä...
"Hei et sattuis tietämään mihin Winter katosi eilen illalla? Olisin halunnut vielä seurustella mutta en sitten löytänyt koko tyttöä mistään."
"Öö ehkä hän meni nukkumaan johonkin muualle kuin piti. Hän oli kyllä aika huonossa jamassa eilen.. Mä käyn kattoo jos meidän Lucas on pitänyt siitä huolta."
"Niin kuin arvelinkin, olitsä Winter niin huonossa kunnossa et Lucaksen piti taluttaa sut tänne nukkumaan... Hetkonen öö ootteko tollasissa vaatteissa nukkunu ja vielä samassa sängyssä?" Snowie ei ihan ymmärtänyt tilannetta, tai hän toivoi että oli ymmärtänyt koko jutun ihan väärin.
Molemmat heräsivät kuin salaman iskusta.
"Apua! Mitä kello on? Aah mun päähänkin vielä sattuu, Snowie anna kun selitän sulle. Tää ei oo sitä miltä tää ehkä näyttää", Winter vaikeroi.
"Siis mitä hittoa ala sitten selittää!"
"Tai siis oikeastaan, oot ymmärtänyt ihan oikein mut älä nyt suutu! Meillä on tunteita toisiamme kohtaan, ollaan ehkä rakastuneita..." Winter sanoi hiljaa.
"Ei voi olla todellista! Tehän ootte sisaruksia... Ettekai vaan oo tehny sitä?"
"Siinähän se juttu onkin et meistä tuntuu ihan kuin ei oltais ja siis niin en osaa selittää. Snowie pliis yritä ymmärtää, tai jos et niin ole edes kertomatta muille tästä. Kukaan ei saa tietää! Me yritetään selvittää tätä meidän juttua muutenkin ja öö ehkä tää kuitenkin vaan oli yks hairahdus.."
"Okei okei... Mä oon niinkuin en tietäisikkään koko jutusta.. Tai siis yritän käyttäytyä niin, en mä voi teille olla vihainen oottehan kuitenkin mulle niin rakkaita. Enkä nyt jaksa selvittää tällästä juttua niin ehkä on vaan parasta et te selvitätte sen ite enkä sotkeennu", Snowie yritti selittää ja hymyili hieman vaivihkaa.
Lucas vain kuunteli vierestä tyttöjen keskustelua. Sydäntä kouraisi kun hän kuuli Winterin sanovan sen olleen hairahdus, vaikkahan he molemmat tiesivät että se ei ollut hairahdus vaan ihan jotain muuta. Tai ainakin Lucas ajatteli molempien miettivän samaa.
Petteri oli ajatellut tehdä Winteriin vaikutuksen. Miten vaikeaa olisi vietellä viaton teinityttö? Eipä kai kovin. Winter oli niin hyväsydäminen ja kerrassaan ihana persoona. Jokin Petteria kiehtoi siinä tytössä ja hän oli päättänyt saada Winterin omakseen.
"Hei anteeks, mä kuulin et olit etsinyt mua vielä illalla. Olin niin huonossa kunnossa että Lucas vei mut nukkumaan. Oon tosi pahoillani, en vaan muista illasta kauheesti mitään."
"Nääh ei se mitään, ei mulla mitään erikoista ollut olisin vaan halunnut hengailla vielä, mutta kyllähän me tänäänkin ehditään", Petteri sanoi ja yritti olla mahdollisimman viettelevä.
"Mitä hitsiä ne sun puheet oli Snowielle, eka sanoit et ollaan rakastuneita ja sit sanot et se on hairahdus. Oisit vaan huijannu sitä niin oltais päästy helpommalla", Lucas naurahti.
"Joo no mun ois vähä pitäny miettiä mitä sanon, mut Lucas kuule..."
"Joo mä tiedän, kukaan ei saa nähdä meitä ettei epäilykset herää.."
"No on tässä kyllä jotain muutakin, kun Petteri"
"Aajoo näin senkin kun juttelit Petterin kans. En voi sille mitään et oon mustasukkanen ja tiedän et se menee vähän yli, aika epäilyttävää suojelua veljeltä, mut mä yritän nyt olla rauhassa. Haluisin vaan niin kovasti olla sun kans".
"No en kyllä ihan sitäkään tarkoittanut mutta..."
"Shhh... Mä en pysty olla erossa susta, etenkään viimeöisen jälkeen", Lucas vilkuili ympärilleen ja kaappasi Winterin syleilyynsä kun ketään ei näkynyt.
Winter ei ollut vielä lopettanut puhettaan mutta ei hän muutakaan voinut. Vetovoima hänen ja Lucaksen välillä oli niin vahva ettei hän voinut muuta kuin antaa periksi, niin kuin joka ainut kerta kun jotain tälläistä tapahtui. Järki sanoo toista mutta sydän sanoo toista.
Ääni päässä sanoi että älä tee sitä. Ja niin Winter kerrankin päätti tehdä. Hän irrottautui vastahakoisesti Lucaksen otteesta.
"Mikä nyt? Eihän kukaan nähnyt?" Lucas vilkuili ympärilleen ehkä vähän hätääntyneenä ja tarttui uudelleen Winteriä käsistä.
"Kuuntelisit oikeesti nyt mua vaan loppuun!" Winter ärähti. Lucas säikähti Winterin reaktiota ja melkein osasi arvata mitä seuraavaksi oli tapahtumassa.
"Mä oon pohtinu tätä meidän juttua. Me ollaan oikeesti sisaruksia. Näit miten Snowiekin suhtautu tähän tilanteeseen. Ääni mun pään sisällä sanoo koko ajan et tää on väärin", Winter viimein avautui.
"Sun ei pidä uskotella itelles et tää olis jotain aitoa. Mieti nyt oikeesti tarkkaan. Mitä kaikki sanois jos sais kuulla mitä ollaan touhattu. Ja se viimeöinen, se oli oikeesti hairahdus. Me ei oltais ikimaailmassa saatu tehdä niin. Voi hyväluoja! Me ollaan sisaruksia", Winter raivosi yhä.
"Sä et oikeesti voi olla tota mieltä! Vaikka olit kännissä, tiesit ihan tarkalleen mitä oot tekemässä ja mä olin siinä täysillä mukana. Musta tuntuu niin hyväksikäytetyltä! Miten sä saatoit antaa mun sit kuvitella et meillä vois olla jotain enemmän jos oot tota mieltä!"
"Lucas oon pahoillani, mut mä en voi tälle tunteelle mitään", Winter leppyi hieman kun huomasi miten raivoissaan hänen veljensä oli.
"Ai nyt sä oot pahoillas!! Mites toi äskeinen suudelma? Oliko sekin hairahdus?? Nyt mä ymmärrän mitä sä oot sen Petterin kans touhannu. Eihän se ollutkaan pelkkää kulissia!" Lucas ei pystynyt rauhoittumaan. Hän oli niin vihainen. Poika rakasti edessään seisovaa tyttöä mutta ei voinut mitään raivon tunteelleen sillä hetkellä.
"Anna anteeksi. En tiedä mikä mua vaivaa. En voisi olla sulle vihanen mut kaikkia tuo mitä sanoit. Se sattuu ja pahasti", Lucas vihdoin heltyi ja pidätteli kyyneleitä.
"Ei kun anna sä mulle anteeksi. Mä vaan jotenkin pelästyin sitä et jäätiin kiinni Snowielle, ehkä mä vaan jotenki sekosin. Oon Lucas oikeesti pahoillani mä en todellakaan tarkottanu sitä mitä sanoin."
Kaiken riidan jälkeen molemmat päättivät pitää matalaa profiilia loput mökkireissusta, että samanlaiselta tilanteelta vältyttäisiin.
"Hei pariskunta sielä, aiotteko vaan istua vai tulla meidän kans kalastamaan?" Snowie naurahti lammen toiselta puolelta. "Mä vaan kiusaan teitä, tulkaa nyt!"
"Et ikinä arvaa mitä mä kuulin. Winter ja Lucas jutteli jostain tosi vakavasta asiasta pihalla äsken ja kuulin ihan sattumalta. Musta tuntuu et ne on tehny viimeyönä jotain muutakin kuin nukkuneet. Mä luulen et niillä on suhde", Petteri pudotti pommin.
"SIIS MITÄH?!? Mut nehän on sisaruksia, ootsä nyt ihan varma ettet vaan ymmärtäny väärin. Ei niillä mitenkään vois olla mitään suhdetta. Nyt sä kyllä kerrot semmosia valheita et en tiiä mitä mä tähän oikein sanoisin."
"Sano mun sanoneeni."
"No etsä nyt kyl oikeesti voi olla tota mieltä, mieti nyt vähä itekki. Musta tuntuu et niillä oli jotain riitaa perhejutuista, Snowie tais mainitakki jotain. Älä nyt vaan mee kertoon kellekkää noita sun epäilyksiä."
"Et ikinä arvaa mitä Petteri selitti mulle tuola sisällä äsken", Juulia veti syvään henkeä ja kertoi kaiken Siirille mitä Petteri oli hänelle kertonut.
"Näin tää juttu suurinpiirtein meni, mut mä käskin Petterin olla miettimättä koko asiaa koska aattelin et eihän toi nyt millään voi olla totta. Ehkä Petteri juonii taas jotain, mut kyllä toi aika ilkee juoro olis laittaa liikkeelle. Siitähän vois seurata vaikka mitä hankaluuksia."
Juulian hiljettyä Siiri alkoi vain nauraa.
"Hei mitä sä nyt oikein meinaat?"
"No siis kuunteles nyt ittees, toihan on ihan naurettavaa. Petteri on varmaan ollut kännissä jo aamusta asti. Se on vähän tollanen, keksii kaikkia omasta päästän ja selittää niitä ihan tohkeissaan", Siiri sai sanotuksi.
"Nojoojoo mä vaan aattelin varmistaa ettet säkään usko sitä. Onhan se nyt ihan naurettavaa", Juulia sanoi hieman vaivaantuneena.
"Mut joo toi on kyllä aika kova syytös et ihan hyvä kun kerroit. Mitähän Lassiloiden perhe sanois jos sais kuulla, vois tulla aika paljon hankaluuksia ihan tyhjästä. Mut pakko kyllä sanoa et Winter on aika kummallinen tyyppi, miettii nyt sen ihonväriä ja hiuksia", Siiri jatkoi.
"Nojoo ja onhan Snowiellakin aika kummallisen väriset hiukset, kun taas sit Lucas ja Fallyn on ihan toista maata... Mut eikös teillä oo Lucaksen kanssa jotain sutinaa?"
"Joo tai ainakin toivon niin, oon nimittäin varmaan ihastunut", Siiri virnisti.
"Hei eikös meidän pitänyt lomailla eikä tehdä töitä?" Petteri ilmestyi tyhjästä ja säikäytti Snowien.
"Aah joo mä vaan tarvitsin raitista ilmaa ja toi kalastus ei oo oikein mun juttu", Snowie naurahti hermostuneesti.
"Miten en oo huomannut et näytät noin hyvältä", Petteri flirttaili.
"Eh... Mä tajusin et oot kiinnostunu Winteristä etkä musta, en tiedä mitä vastata... Mut tiedän kyllä et näytän hyvältä", Snowie jatkoi juttua yhtä hermostuneesti.
Petteri oli päättänyt saada ainakin toisen siskoksista pauloihinsa. Snowie näytti olevan helpompi nakki kuin Winter, paitsi eihän siitä haittaa voisi olla jos vehtaisi molempien kanssa. Olivathan molemmat tosi hyvännäköisiä, ja nuoria kauniita tyttöjä.
****
****
Viikonloppu lähestyi loppuaan ja mökillä olikin viimeinen ilta. Nuoriso oli kokoontunut takapihalle hengailemaan ja ottamaan rennosti.
Petteri oli lupautunut grillaamaan sen päivän kalasaaliit, mikä olisikaan parempaa herkkua viilenevässä kesäillassa kuin grillattu lohi.
Snowie ei oikein tiennyt mitä olisi ajatellut Petteristä. Vielä muutama tunti sitten Petteri oli antanut ymmärtää että olisi kiinnostunut hänestä eikä Winteristä, mutta siellähän se taas lirkutteli Winnielle kuin aina ennenkin. Snowie tunsi olonsa typeräksi. Ehkä hänen olisi vain pitänyt yrittää saada Kaapon kanssa jotain aikaiseksi ja olla uskomatta Petterin tunnustuksia. Hah mikäkin pelimies!
Oli Snowien vuoro nukkua päämakuuhuoneessa viimeinen yö, juuri kun hän oli menossa yöpuulle Petteri ilmestyi huoneeseen.
"Luulitsä et saat mennä nukkumaan niin ettet anna hyvänyön suukkoa?"
"Öö mä sain kyl semmosen käsityksen et sä vaan pelleilit mun kans, et oo kaivannu mua muuten koko iltana", Snowie töksäytti.
"Huvittavaa et annoin itteni hairahtaa suhun, vaikka oot ihan ilmiselvästi Winterin perässä", Snowie naurahti.
Petteri ei voinut uskoa että nyt Snowiekin torjuisi hänet.
"Älähän nyt, sun perässä mä oikeasti olen. En vaan tiennyt mitä ajattelit sen meidän suudelman jälkeen. Oon sua kuitenkin aika paljon vanhempi ja niin... En tiennyt et haluutko mun kans oikeesti mitään", Petteri sanoi koskettaen samalla Snowien hiuksia.
Se tuntui Snowiesta niin hyvältä. Läheisyys ja se tunne että joku välittää oikeasti.
Yksi asia johti toiseen ja pian kaksikko olikin sängyn päällä pelkillä alusvaatteilla.
"Ootsä nyt ihan varma et haluut tätä?" Petteri kysyi ja suuteli Snowien kättä.
"Joo, mä haluun et mun eka kerta on täydellinen ja sun kanssa", Snowie kuiskasi hiljaa.
****
****
Mökkireissu oli ollut kaikesta huolimatta hyvin onnistunut ja kaikki odottivatkin seuraavaa kertaa innolla.
"Eikös olisi kiva kun vielä vuosi koulua jäljellä, että muuttaisimme samaan asuntoon yliopistolla?" Siiri hehkutti.
"Hei joo, hyvää seuraa ja viihdyttäis kaikki varmasti saman katon alla", Juulia jatkoi yhtä innostuneena.
"Meillä on jo sielä kyllä sukuasunto, mutta eiköhän äiti anna teidän muidenkin sinne tulla! Ei tarvisi laskuja maksaa vähistä varoista kun meitä on näin monta", Lucas selitti ja lupasi keskustella äitinsä kanssa kotona.
"Vaikka meillä oli hankalaa niin ollaanhan silti ystäviä?" Snowie kysyi ja halasi Kaapoa.
"Tottakai! Kyllähän meidän toimeen pitää tulla jos aiotaan neljä vuotta asua samassa kämpässä", Kaapo naurahti sovintona.
"Hei eiköhän aleta lähtemään, vaari käynnisti auton jo ulkona."
****
Pahoittelen että tässä osassa ei ollut niin hyvät kuvat, ehkä mun pitää tarkemmin rueta kattoon minkälaisia kuvia otan :D Tässä nyt ehkä vähän miettimistä tuleviin osiin ja nuorten jatkosuunnitelmiin ;) Kommenttia kiitos! :)
]]>
